Liikunnan taloudellinen merkitys

Liikunnan ja urheilun bruttokansantuote (BKT) maassamme on 3,3 mrd.€ /v. Se on noin 2 % maamme kokonaistaloudesta ja työllistää kaikkiaan noin 50 000 suomalaista. Taloudellista merkitystä suurempi liikunnan merkitys on kuitenkin kasvatus- ja kansantalousnäkökulmasta.

Liikunta luo yhteisöllisyyttä, estää syrjäytymistä ja edistää nuoren itsetunnon ja yhteiskuntakelpoisuuden kehittymistä. Toisaalta liikunnan merkitys ennakoivan terveydenhuollon, työ- ja toimintakykyisyyden ylläpitäjänä on kiistaton. Liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden hinta on tutkimuksin laskettu olevan 3,5 mrd.€ vuodessa.

HLU on laskenut liikunnan ja urheilun taloudellisia tunnuslukuja mm. Tampereen kaupungissa, jotta nämä yllämainitut miljardiluvut saavat helpommin ymmärrettävän muodon.

Tampereella liikunnan ja urheilun bkt on vuositasolla 175 milj.€. Tampereen kaupunki käyttää liikuntaa ja urheiluun 36 milj.€ vuodessa, joka on sama summa kuin Tampereella toimivien liikunta- ja urheilujärjestöjen yhteenlasketut budjetit.

Merkille pantavaa on kuitenkin se, että Tampereen kaupungissa toimivien urheiluseurojen vapaaehtoistyön arvo vuositasolla on 72 milj. €. Tämä summa pitäisi lisätä kaupungin budjettiin, mikäli seurojen tekemä vapaaehtoistyö tehtäisiin palkkatyönä maksamalla tekijöille 15€/tunti palkkaa.

Liikunta on maassamme suurin kansanliike. Yhteiskunnan sekä yksilön kannalta tästä urheilujärjestöjen vapaaehtoistoiminnasta pitää pitää lujasti kiinni, ja etsiä aktiivisesti uusia moderneja tapoja ylläpitää ja kehittää vapaaehtoistoiminnan sisältöjä ja ihmisten motivointikeinoja.
Vuosi 2019 on ollut työteliäs ja menestyksekäs. Nauttikaamme raikkaasta ulkoilmasta, ja muistakaamme myös kumppaneitamme sekä läheisiämme hiljentyessämme joulun viettoon.

Rauhaisaa joulunaikaa ja kiitos tekemästänne työstä vuonna 2019.


Ari Koskinen
aluejohtaja
Hämeen Liikunta ja Urheilu ry

Ihastu seuratoimintaan – yhdessä koetut elämykset tuovat iloa elämään!

 
Yhteisöllisyys on tänä syksynä nostettu yhdeksi arvokkaimmaksi asiaksi suomalaisessa urheiluseuratoiminnassa huomionarvoisella Seurasydän kampanjalla.


Olympiakomitea, lajiliitot, liikunnan aluejärjestöt ja myös urheiluseurat nostavat kärkiajatukseksi suomalaisten urheiluseurojen yhteisöllisyyden ja sen vaikutuksen ihmisten hyvinvointiin.

Yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja yhdessä oleminen ovatkin  urheiluseurojen vahvuuksia. Ne ovat olleet sitä aina. Uusia seuroja syntyy, eivätkä tuhannet lähes ja yli satavuotiaat urheiluseurat ole Suomessa ollenkaan harvinaisia.

Kun mietimme omaa polkuamme seuratoiminnassa ja kaikkea sitä mitä siihen on liittynyt; onnistumisia ja epäonnistumisia, yhdessäoloa, harjoituksia, kilpailuja, kokouksia, tapahtumia, ystävyyssuhteita, juhlia ja monenlaista arkiseltakin tuntuvaa aherrusta... Joku ihmeellinen veto sitä seurassa tapahtuvaa toimintaa ja niitä kaikkia seuraihmisiä kohtaan on, kun viikosta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jaksaa ja haluaa olla mukana. Ja kun mitalit himmenevät ja kunniakirjat haalistuvat, mitä meille jää jäljelle? Ne yhteiset muistot, ne lukuisat tarinat ja niihin liittyvät ihmiset. Ystävyyssuhteet. Juuri ne! Elämänpituiset!

Jotain erityisen hyvää energiaa urheiluseurassa toimivat ihmiset ympärilleen keräävät ja huokuvat, kun se tarttuu ja vetää niin vahvasti puoleensa! Jos historia ja varsinkin seurahistoria huvittaa ja kiinnostaa, niin jotenkin on aistittavissa se, miten vahvasti seuroja on haluttu perustaa ja kokoontua yhteen harrastamaan ja viedä kaikkina aikoina seuraa eteenpäin, parhaalla mahdollisella tavalla. Ja aina on haluttu, että seuralla on oma lippu ja oma seuramerkki, ja oma seura-asu! Seuran oma väri! Että oma seura näkyy tapahtumissa, kilpailuissa ja katukuvassakin.

Huomaamme varmasti sen, että kaikkina seuran toimintavuosina vaikuttaneet ihmiset ovat luoneet ja ylläpitäneet yhteenkuuluvuutta ja haluavat viedä oman seuran toimintaa eteenpäin. He ovat halunneet onnistua ja toteuttaa jäsenistön toiveita ja pitää omaa seuraa seurakartalla. He ovat halunneet antaa mahdollisuuden kaikille seuraan hakeutuville kokea se arvokkas yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemus, jonka ovat itsekin saaneet kokea ja joka itseäkin kannattelee. Se on sitä rakkautta omaa seuraa kohtaan ja halua jakaa eteenpäin niitä hienoja hetkiä, tarinoita ja kokemuksia muiden samanhenkisten kanssa.

Mietimmekö, että miten juuri meidän seurassa seurahenkeä ylläpidetään? Miksiköhän se ensimmäinen seura, johon hakeuduin on aina sydämessä vaikka vaikutan toisessa seurassa tai lopetin harrastamisen?

Mikä meidän seurassa lisää ja vahvistaa koko seuran yhteenkuuluvuutta harrastajissa, huippu-urheilijoissa, talkoolaisissa...?

Pohtia voi myös oman seuran vetovoimaa, kun monessa polvessa hakeudutaan toiminnan piiriin. Isovanhemmat, lapset, lastenlapset...Ei kannata siis ihmetellä, miksi ikääntyvät viihtyvät seuran toiminnassa mukana talkoilemassa, kannustamassa ja seuraamassa nuorten kilpailemista ja menestystä oman seuran väreissä.

Maailma muuttuu nopeasti ja ihmiset ajan mukana. Eri ikäisiä ihmisiä yhdessäpitävä keino on toimiminen urheiluseurassa, koska ihminen tarvitsee toisten seuraa ja toista ihmistä enemmän kuin ennen.  Ne, jotka ovat jaksaneet toimia seuroissaan kymmeniä ja kymmeniä vuosia ovat kokeneet sen arvokkaaksi ja merkitykselliseksi aina. Nyt kun Olympiakomitea, lajiliitot ja aluejärjestöt nostavat sen yhdeksi kärkiajatuksekseen, voimme me vanhat seuratoimijat hykerrellä tyytyväisinä.

Vaikka meillä on some ja facebook ja monia monia muita viestisintäkanavia, niin aina ihminen tarvitsee toista ihmistä lähelleen ja urheiluseura on siihenkin erinomaisen hyvä vaihtoehto.

Ollaan yhdessä ja mietitään, miten vahvistamme oman seuran yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta ja pidämme seurakavereista huolta.

Tärkeä tehtävämme on miettiä, miten saamme uusia eri ikäisiä harrastajia ja toimijoita mukaan ja miten pidämme mukana ne, jotka ovat jo oman seuratoiminnan polkunsa kulkeneet, mutta joiden sydän edelleen sykkii omalle rakkaalle seuralle!

Ollaan yhdessä seurankipeitä ja yhdessä sen naapuriseurankin kanssa. Me molemmat toimimme rakkaudesta omaa seuraa kohtaa ja ymmärrämme, että sen toisenkin seuran tai yhdistyksen toimijat rakastavat omaa seuraansa!

Yli 10 000 seuraa on Seurasydän kampanjassa mukana! Urheiluseurat ansaitsevat ja tarvitsevat toimintansa nosteeksi näkyvyyttä ihan joka vuosi!

Aira  Ikonen
HLU:n hallituksen jäsen

HLU:n hallituksen jäsenenä

Sain viime viikonloppuna viestin aluejohtajalta, jossa hän pyysi minua kirjoittamaan Sporttilehteen pääkirjoitusta. Mietin hetken aikaa mistä mahdollisesti kirjoittaisin? Totesin, että hyvä aihe voisi olla katsoa yksilön kannalta mitä merkitsee, kun saa olla osana hallitusta.

Lähdin purkamaan ajatusta Häme, liikunta, urheilu ja yhdistys.

Tullessani hallituksen minulla ei ollut kunnon käsitystä mitä, miten ja missä laajuudessa toimimme Hämeen alueella. Toki paikallisena seuratoimijana tunsin Tampereen ja lähiympäristössä toimivat merkittävimmät toimijat. Toiminnan laajuus yllätti ja avasi minulle HLU roolia alueellisena ja valtakunnallisena vaikuttajana. Tämä korostui mm. pohtiessamme aluejärjestöjen roolia Olympiakomitean ottaessa vastuuta koko liikunnan kehittämisestä. Mielestäni hallituksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on tuoda erilaisia näkökantoja sekä pohtia HLU roolia suuremmassa mittakaavassa alueellisena ja valtakunnallisena toimijana. Eli tuoda linjauksellista tukea käytännön johtamisen päätöksen tekoon. Valtakunnallisten päätöksien vaikutus toimintaamme on ollut yksi syy myös muutoksiin työssämme, myös strategisessa mielessä.

Teema ”lisää liikettä” kuvaa mielestäni hyvin HLU:n tärkeimpiä rooleja, eli ollaan mukana koko yhteiskunnan liikunnan lisäämisessä, joka on yksi hyvinvoinnin perustekijöistä. Toimintamme alueen kuntien ja kaupunkien liikunnassa vastaavien parissa, esimerkiksi koulutuksen ja palvelujen kartoittamisessa sekä niiden tuottamisessa on yksi tärkeä roolimme. Ulkopuoliset muutokset muuttavat toimintaamme vastaamaan uusia tarpeita. Niihin meidän pitää reagoida.

Jäsenmäärämme on pysynyt kasvu-uralla koko 2000 luvun. Hallituksessa oloni aikana on tullut myös aivan uuden tyyppisiä seuroja. Olemme tilanteessa, jossa joudumme miettimään tulevaisuuden seurojen roolia, ja mitä uusia tarpeita joudumme ottamaan omassa toiminnassamme huomioon. Käytännössä tämä tarkoittaa niin HLU:n oman kuin jäsenseurojemme toiminnan kehittämisen tarvetta tulevalla vuosikymmenellä.

Parempia tuloksia voidaan tarkastella niin talouden, toiminnan kuin huippu-urheilun kannalta. Miten näitä tuloksia mitataan? Selkeä kysyntä talouspuolella on ollut kirjanpitoon liittyvistä palveluista. Näihin on olemassa jo toimestamme palveluita. Seuraavaksi noussee varmaan henkilöstö johtamiseen liittyvät palvelut? Kysyntä tullee seurojen palkkaamien henkilöstö määrän kasvun mukaan. Miten olemme näissä asioissa mukana? Huippu-urheilun seuranta on kohtuullisen helppoa. Huipputulokset vaativat entistä enemmän myös harjoittelun mittaamiseen liittyvää tietoa. Nykyiset ja tulevaisuuden uudet teknologiat sekä analyysit ovat tekijöitä, joissa on hyvä olla mukana.  Tarkoittaa erilaisia hankkeita ja verkottumista eri tahojen kanssa.

Yhtenä yhdistystoiminnan haasteena on vapaaehtoisuuden halukkuuden väheneminen. Mahdollisena voimavarana on ns. kolmannen tahon mukana olon huomioiminen? Eli kyseessähän on esim. eläkkeellä olevan tahon järjestelmällisempi huomioiminen osana liikunnasta huolehtimisesta seuroissa. Tämä on hyvä mahdollisuus laajentaa toimintaa jäsenistöllemme.

Samoin nuorten liikkumattomuus muuttaa seurojen roolia vastaamaan myös yleisen liikkuvuuden kehittämiseen huomiota.

Jatkuva oppiminen, uudet mahdollisuudet, eri näkökantojen huomioiminen sekä vuorovaikuttaminen on mielestäni hallitustyöskentelyn yksi tärkeimmistä osa-alueista. Tähän kun liittyy vielä hallituksen monialainen muu osaaminen, voimme yksilöinä osaltamme edesauttaa toiminnan kehittymistä mm. tuomalla edellä mainittuihin asioihin näkökantoja.

Jari Räikkönen
HLU:n hallituksen jäsen

Liikunnan ja urheilun juhlaa ja arkea...

Liikunnan ja urheilun vuosi on alkanut hämäläisittäin vauhdikkaasti. Mestaruuksia niin kansainvälisillä kuin kansallisillakin kilpakentillä on nähty runsaasti.

Hämäläisen liikunnan ja urheilun merkkitapahtuma – Hämeen Urheilugaala – järjestettiin jo kahdeksannen kerran. Hotelli Tornin kongressikeskukseen kokoontui suuri joukko urheilijoita, toimijoita, vaikuttajia ja liikunnan ystäviä.

HLU:n ja yhteistyökumppaneiden palkitsemisten lisäksi nautittiin maukas illallinen ja saatiin seurata tasokasta viihteellistä ohjelmaa. Gaalassa esiintyivät rapartistit MdB, Dobbosportin taekwondotaitajat ja Studio Moven nuoret tankovoimistelijat. Tamperelaiset legendat Hönttä & Toippari kertoivat omalla hauskalla tavallaan kuluneen urheiluvuoden uutisia. Ilta huipentui tankotanssija Henriikka Roon huikeaan esitykseen.

Juhlat on juhlittu ja taas on siirrytty arkeen. Uusia haasteita kyllä riittää niin HLU:lle, seuroille kuin yksityisille toimijoillekin.

HLU:n toimintaa ohjaa viime kevätkokouksen hyväksymä uusi strategia vuosille 2018 – 2022. HLU:n strategian keskeiset sisällöt ovat: Lisää liikettä – parempia tuloksia – hyvinvoivia ihmisiä, liikunnan aseman vahvistaminen, liikunta mukaan muihinkin yhteiskunnan politiikkaohjelmiin, lapset ja urheiluseurat ovat keskiössä, meille tärkeää on sekä organisoitu että organisoitumaton liikunta ja olemme arvostettu, aikaansaava ja haluttu kumppani.

Työtä siis riittää. Kun ottaa vielä huomioon yhteiskunnassa tapahtuvat jatkuvat muutokset ja monissa asioissa lähes sekasortoiset tilanteet, on tulevaisuuden ennustaminen melko vaikeaa. Haasteita hyvien tulosten saavuttamiselle kyllä riittää.

Vuoteen 2022 mennessä haluamme, että lasten ja nuorten liikunnan määrä on lisääntynyt ja jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus liikunnalliseen harrastustoimintaan. Haluamme, että fyysisen aktiivisuuden määrä varhaiskasvatuksessa on lisääntynyt.

Seuratoiminnassa tavoitteenamme on, että yhä useampi alueen seuroista toimii laadukkaammin ja moniarvoisemmin ja että seurojen yhteistyö lisääntyy niin, että synergiahyödyt ovat suuremmat ja että HLU on itsestään selvä kumppani urheiluseurojen kehittämistyössä.

Viimeistään vuonna 2022 HLU on haluttu ja arvostettu toimija ja HLU tunnetaan nykyistä paremmin ja sen talous on hyvässä kunnossa. Tavoitteena on jatkossakin, että HLU:lla on ammattitaitoinen ja sitoutunut henkilöstö ja vapaaehtoisia toimijoita löytyy kaikkiin tarvittaviin tehtäviin ja näiden avulla yhteistyökumppanimme ovat tyytyväisiä palvelumme toteuttamiseen ja sisältöihin.

Ja vielä asiaa valtakunnallisesta liikuntapolitiikasta. Valtioneuvosto on hyväksynyt syksyllä 2018 eduskunnalle annetun liikuntapoliittisen selonteon. Se kattaa mm. linjaukset liikunnan lisäämisestä elämän eri vaiheissa,liikuntapaikkarakentamisesta, liikunnan kansalaistoiminnasta ja huippu-urheilusta.

Selonteon luovuttamisen yhteydessä urheiluministeri Sampo Terho totesi: ”liikuntapoliittinen selonteko on Suomen historian ensimmäinen. Se linjaa 2020-luvun liikuntapolitiikan tavoitteet ja toimenpiteet. Selonteon tavoitteena on lisätä liikuntaa kaikissa ikäluokissa. Liikuntapaikkojen ja harrastusmahdollisuuksien tulee olla kaikkien saatavilla toimintakyvystä, sosiaalisesta taustasta tai varallisuudesta riippumatta.

Valtion rahoitus liikuntaan perustuu rahapelitoiminnan tuottoihin. Tämänhetkinen valtion liikuntabudjetti on noin 155 miljoonaa euroa vuodessa. Selonteossa esitettyjen toimenpiteiden kokonaislisäinvestointi liikuntaan olisi 2020-luvun alkuvuosina noin 120 miljoonaa euroa. Tavoittelu näistä rahoista kiihtyy.

Liikunnan ja urheilun aluejärjestön näkökulmasta katsottuna pidämme tärkeänä, että liikunnan ja urheilun hyvinvoinnista vastaavat opetus- ja kulttuuriministeriön lisäksi muukin valtion hallinto. Lisäksi hyvin kehittyvä liikunnan ja urheilun koulutusjärjestelmä tarvitsee rahaa myös valtion vuosittaisissa budjeteissa ja turhat normit tulee purkaa, jotta liikunta- ja urheilujärjestöt voivat hoitaa toimiaan nykyistä suoraviivaisemmin ja ilman ylimääräisiä kustannuksia.

Nähtäväksi jää, mitä tulee tapahtumaan. Eduskunta on käynyt keskustelun selonteosta ja nyt on valiokuntakäsittelyjen vuoro, joissa kuullaan eri asiantuntijatahoja. Mm. liikunnan ja urheilun aluejärjestöt on kutsuttu lausumaan omat ajatuksensa.

Näillä ajatuksilla toivotan kaikille liikunnan ja urheilun parissa toimiville antoisia ja muistorikkaita hetkiä vuonna 2019!

Hannu Soro
puheenjohtaja
Hämeen Liikunta ja Urheilu ry

Hämeen Sportti -lehti: Liikuntaa ja urheilua

Olemme kautta historian halunneet yhdistää liikunnan ja urheilun käsitteet. Molemmat kuuluvat liikuntapolitiikan alle, mutta ovat tavoitteiltaan ja erityisesti sisällöllisesti merkittävästi toisistaan poikkeavia käsitteitä. Urheilussa keskeistä ovat harjoittelu, nousujohteisuus, tulostavoitteisuus sekä mitattava menestys. Urheilu on kilpailemista erityisesti muita, urheilijoita tai joukkueita, vastaan. Liikunnan osalta kysymys on fyysisestä aktiivisuudesta, harrastamisesta ja näiden vaikutuksista itselle.

Sisällöllisesti liikunta ja urheilu eroavat merkittävästi toisistaan. Pitäisikö meidän liikunnan ja urheilun toimijoiden erottaan nämä kaksi selkeämmin toisistaan? Tällöin Olympiakomitea keskittyisi ensisijaisesti huippu-urheilun edistämistyöhön, lajiliitot lajiensa maajoukkue- ja kansallisten sarjatoimintojen vaatimiin kehitystehtäviin sekä liikunnan aluejärjestöt liikunnallisen elämäntavan edistämiseen.

Seuratoiminta perustuisi seuran itsensä tekemien valintojen pohjalta joko urheilun tai liikunnan tuottamiseen jäsenilleen. Käytännössä varmasti suurin osa seuroista toteuttaisi edelleen molempia.

Liikunnan ja urheilun toimijoiden ydintehtävien määrittely lisäisi vuorenvarmasti toimintamme tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta.  Yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tämä työ tulee aloittaa, ja olkoon tämä yksi liikuntapoliittisen selonteon konkreettisia tuloksia – resurssilisäystemme ohella.

   xxx

Urheilujärjestöjen keskittäminen jatkuu. Isojenkin lajiliittojen alue- ja piiritoimintaa ajetaan alas vauhdilla. Kärkituotteita (lue SM-liiga) eri lajien osalta yhtiöitetään ja erotetaan näin omiksi tulosyksiköikseen – lajiliittojen seuratessa vierestä.

Tälle yhtiöittämiskehitykselle on luonnollisesti omat perusteensa. Jääkiekko on löytänyt toimivat yhteistyötavat liigan ja lajiliiton välille, mutta mm. lentopallo ja pesäpallo ovat palanneet kokeilujen jälkeen takaisin lajiliiton osaksi. Tulevaisuudessa lajien elinvoimaisuuden ja kehittämisen sekä kustannustehokkuuden vuoksi tulee lajiliittojen löytää hallintomalli, jossa kyetään yhdistämään Oy:n hyödyt ja lajiliiton kokonaisvaltainen osaaminen ja resurssit.

Urheilujärjestöjen toiminnan keskittäminen pääkaupunkiseudulle luo huolen siitä, miten paikallisten urheiluseurojen ääni ja tarpeet huomioidaan lajiliittojen toiminnassa.

Liikunta elää paikallistasolla. Se on toimintaa ihmiseltä ihmiselle – tätä ei nykyaikaiset it-palvelut parhaimmillaankaan kykene korvaamaan.

   xxx

Liikunta ja urheilu on positiivisten mielikuvien ympäröimää. Se on maamme suurin kansanliike. Pidetään siitä yhdessä hyvää huolta. Meitä kaikkia tarvitaan, sillä jokainen ihminen on . . .


Liikuttavaa joulunaikaa

Ari Koskinen
aluejohtaja
Hämeen Liikunta ja Urheilu

Liikunta elämäntavaksi

On aika tunnistaa ja tunnustaa liikunnan ja urheilun merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus suomalaisten terveyteen. Parasta terveydenhoitoa on aktivoida massoja ottamaan liikunta elämäntavaksi ja elämänpituiseksi harrastukseksi. Tämä tärkeä tavoite on mahdollista saavuttaa laadukkaan kunto- ja harrasteliikunnan avulla.

Siksi kunto- ja harrasteliikuntaan on nyt kohdistettava uusia taloudellisia ja toiminnallisia resursseja niin valtion kuin kuntien taholta. Lisäresurssein ja yhteistyössä on luotavissa sellainen positiivisen kehittämisen kierre, jonka positiiviset vaikutukset kansanterveyteen ja terveysmenoihin ovat suuret. Tarvitaan aivan uudenlainen, elämänpituista harrastusta korostava liikuntakulttuuri Suomeen.

Liikuntakulttuuri lähtee kodista. Ja sitä vahvistaa mm. varhaiskasvatus, koululiikunta ja seurojen liikuntapalvelut. Keskeistä on tällöin innostaa nuoria liikunnan ja urheilun pariin monipuolisen tarjonnan ja kannustavan ilmapiirin sekä ammattitaitoisen valmennuksen avulla. Yhdenasian liikkeet eivät tätä yhteiskunnallista tehtävää ratkaise.

Liikuttava koulu -ohjelma on ollut hyvä esimerkki tämän suuntaisesta vaikuttamisesta. Tätä toimintaa kannattaa todellakin vahvistaa, sillä liikuttava koulu –ohjelma kohdentuu suoraan kunto- ja harrasteliikunnan edistämiseen sekä siten suomalaisen urheilun vaikeaan ongelmaan eli 12-16 vuotiaiden drop-outin ehkäisyyn. Runsaasti peukkuja tälle toiminnalle!!!!

Lasten ja nuorten liikunnan monipuolisuus on osoitettu ratkaisevaksi tekijäksi edistää liikuntaa elämäntavaksi. Siten yhteiseksi varhaiskasvatuksen, koululiikunnan ja seurojen liikuntapalvelujen yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi olisi aiheellista kirjata esim. se, että jokainen lapsi ja nuori on harrastanut useita eri urheilulajia 14 vuoteen mennessä. Vain näin liikunnasta voi tulla laajojen massojen elämänpituinen harrastus. Ja vain massojen mukanaolo vaikuttaa koko kansakunnan terveyteen ja hyvinvointiin.

Myös urheilun ja liikunnan alueorganisaatiot ja paikalliset seurat voisivat ottaa aktiivisemman roolin toiminnan koordinoijina ja kehittäjinä. Ensimmäinen askel voisi olla perinteiset lajirajat ylittävä urheilijavakuutus. Seuraava askel olisi seurojen yhteisesti toteuttama urheilijapaketti, joka sisältäisi esim. 3-4 lajin harrastusmahdollisuuden vuoden eri ajanjaksoina. Tulokset näkyisivät drop-outin vähentymisenä ja liikunnallisen elämäntavan vahvistumisena. Tämä vaatisi opetusministeriön kannusteita ja edellyttäisi paikallisten toimijoiden avointa ja tulevaisuusorientoitunutta yhteistyötä.

Kunto ja harrasteliikunnan näkökulmasta tarkastellen valtion jakama taloudellinen tuki kohdistuu olympiakomitean ja lajiliittojen kautta huippu-urheiluun. Samalla tavalla kuntien olosuhdeinvestoinneista pääsee ensi sijassa nauttimaan seurojen edustusjoukkueet ja –urheilijat. Huippu-urheilulla on runsaasti myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia kuten esim. urheilijaidolien innostava vaikutus lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen. Mutta huippu-urheilun merkitystä koko kansan liikunnan pitkäkestoisena aktivoijana on hieman liioiteltu.

Kansanterveyden ja terveydenhuollon tulevaisuuden haasteet pakottavat arvioimaan ja muokkaamaan vanhoja toimintamalleja. Nyt on oikea hetki yhdistää varhaiskasvatuksen, koulujen, seurojen ja alueellisten seurayhteisöjen toimintaa opetusministeriön kannustama kunto- ja harrasteliikuntaan! Tämä jos mikä nostaa Suomen liikkuvaksi ja hyvinvoivaksi urheilukansaksi!!!!

Harri Talonen
HLU:n hallituksen jäsen

Ihmisen ja urheiluseuran puolesta

Me kaikki tarvitsemme elämällemme tarkoituksen. Haluamme olla tarpeellisia, arvostettuja tai ainakin hyväksyttyjä yhteisöjemme jäseninä. Urheiluseurassa toimiminen mahdollistaa meille kaikille tämän. Maassamme yli 500 000 ihmistä tekevät vapaaehtoistyötä urheiluseuroissa – nöyrä kiitos siitä teille kaikille.

Hämäläinen sportti elää ja voi hyvin. Seurojen mukana liikkuu kasvava määrä lapsia ja seuramme menestyvät suhteellista osuuttamme paremmin kilpa-areenoilla.  Arvostetaan ja ollaan mukana kukin osaltamme, että näin jatkuukin.

Liikunnan asema yhteiskunnassamme tulee vahvistumaan. Kansanedustajat käsittelevät historian ensimmäisen kerran ns. liikuntapoliittista selontekoa eduskunnassa syksyllä. Tällöin paalutetaan valtion roolia ja tahtotilaan liikunnan alueella. Tällöin tulevat esiin mm. julkisen tuen kohdentaminen huippu-urheiluun, lasten liikuntaan, liikuntapaikkarakentamiseen sekä liikuntakasvatukseen (päiväkodit/koulut) ja kansanterveystyöhön (harrasteliikunta ja ennakoiva terveydenhoito).

Valtion ja erityisesti kuntien roolit ovat keskeisiä suomalaisessa liikunnassa ja urheilussa. Ne rahoittavat noin miljardilla eurolla toimintaamme vuosittain. Miten tämä julkinen tuki kohdistuu eri liikunnan ja urheilun tekemiseen, on iso ja tärkeä kysymys. Toisaalta, onko mahdollista, että tuki kasvaa ja perinteisen seuratoiminnan osalta rahan sijasta voidaankin keskittyä liikunnan määrän ja laadun lisäämiseen. Toivottavasti näin, sillä . . .

Liikkumattomuus on maassamme neljänneksi merkittävin riskitekijä elintapasairauksien aiheuttamissa kuolemantapauksissa. Liikkumaton elämäntapa on noussut jo tupakointiin ja lihavuuteen rinnastettavaksi kansanterveysongelmaksi. Viime vuosikymmenten aikana fyysinen aktiivisuus työssä ja arjessa on vähentynyt. Siksi tarvitsemme elinvoimaisia seuroja ja kuntia sekä yhteiskuntapolitiikkaa, jossa liikuntavaikutusten arviointi ulotetaan koskemaan eri yhteiskunnan sektoreita.

Tavoitteenamme on kaupunki, jossa on hyvä elää, asua, yrittää ja harrastaa. Olethan sinä(kin) luomassa sellaista?

Iloisin terveisin

Ari Koskinen
aluejohtaja
Hämeen Liikunta ja Urheilu ry

Menestystä – uusi toimintaympäristö – strategiatyö...

Urheiluvuosi 2018 on käynnistynyt hämäläisittäinkin vauhdikkaasti ja menestyksekkäästi. Helmikuun alun Hämeen Urheilugaala kertasi viime vuoden tapahtumat ja ansioituneet saivat huomionosoituksensa. Hotelli Rosendahliin oli saapunut gaalailtaa viettämään yli 400 liikunnan ja urheilun ystävää. Kerrassaan hieno tapahtuma ohjelmineen, palkintojen jakoineen ja illallisineen.

Menestystä PyeongChangista!

Sitten kolkuttelivatkin jo ovella Etelä-Korean PyeongChangissa pidetyt talviolympiakisat. Sain olla paikan päällä seuraamassa huikeita kisoja viikon ajan. Kaikki järjestelyt pelasivat moitteitta, vaikka kova tuuli aiheutti siirtoja aikatauluihin. Taas kerran tuli mieleen, että pitääkö kaikki tapahtumat järjestää samassa maassa. Kaiken rakentaminen kun maksaa järkyttäviä summia ja heti kisojen jälkeen iso osa suorituspaikoista puretaan. Olisiko olympiakisojen osalta tulevaisuus sellainen, että kisat jaetaan muutamalle maalle, jossa suorituspaikat ovat jo olemassa.

Suomalaisittain menestysodotukset olivat korkealla. Kisoissa nähtiin hienoja onnistumisia, mutta mahtui joukkoon myös melkoisia floppeja. Kuusi mitalia on hyvä saavutus. Hämäläisittäin kisat olivat menestys. Krista Pärmäkosken hopea ja kaksi pronssia ovat huikea saavutus. Lisäksi Naisten jääkiekkojoukkueessa oli lähes kymmenen kiekko-oppinsa Hämeessä saanutta tai nykyisin hämäläisjoukkueissa palaavaa naisleijonaa. Lisäksi naisten turnausta pelattiin vahvasti hämäläisvalmentajien johdolla. Onnittelut kaikille mitalisteille!

Nyt on koittanut arki ja pohjustus uusiin urotekoihin jatkuu. Ihmisten liikkumattomuus puhuttaa jatkuvasti. Siksi liikunnan ja urheilun merkityksen korostaminen on välttämätöntä. Suurelta osin lasten ja nuorten sekä vanhempienkin liikuttamisesta huolehtivat urheiluseurat. Niiden tulee olla liikunnan ja urheilun kentän keskiössä ja niiden toimintaedellytykset tulee taata. Lapsena aloitettu systemaattinen liikunnan ja urheilun harrastaminen saattaa joillain jalostua isoiksi kansallisiksi ja kansainvälisiksi urheiluteoiksi.

Uudet toimitilat - uusi strategia!

Hämeen Liikunta ja Urheilu (HLU) ry:n toiminnassa on käännetty uusi lehti. Pitkä rupeama Sarvijaakonkadun toimitiloissa päättyi tammikuussa. Uudet toimitilat ovat nyt uudessa Kauppi Sports Centerissä, Kaupin Urheilupuiston kupeessa. Osa Sarvijaakonkadun urheiluyhteisöstä jäi vanhoihin tiloihin, osa muutti HLU:n kanssa Kauppiin. Hienoihin yhteisiin tiloihin muuttivat Suomen Salibandyliitto, Suomen Jääkiekkoliitto, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta (VAU) ja Suomen Voimisteluliitto. Uudet toimitilat antavat mahdollisuuden toimia erittäin hienossa liikunnan ja urheilun ympäristössä.

Muutto uusiin tiloihin antaa lisää mahdollisuuksia toteuttaa HLU:n tekeillä olevaa strategiaa, joka tullaan hyväksymään HLU:n kevätkokouksessa toukokuussa. Siinä asemoidaan HLU:n rooli alueellisesti sekä osana suomalaista liikuntajärjestelmää. Strategia on hieman myöhästynyt alkuperäisestä aikataulusta. Sen oli tarkoitus seurata valtakunnallisia liikunnan ja urheilun muutoksia, mutta Liikuntajärjestö VALO ei lyhyen toimintansa aikana ehtinyt saada kunnon roolia suomalaisessa liikunnan ja urheilun kentässä. Oli taas muutoksen aika ja Olympiakomiteasta tuli liikunnan ja urheilun katto-organisaatio. Olympiakomiteankaan toimintojen organisointi ei ole kaikilta osin ollut helppoa. Pikku hiljaa sen ja 15 liikunnan aluejärjestön roolijako on selkeytynyt ja päästää pyörittämään toimintaa täydellä teholla.

Haasteita on, eikä tarvita yhtään tehotonta päivää, kuukautta tai vuotta. Suurena haasteena on yhteiskunnassa tapahtuva muutosprosessi. Sote- ja maakuntauudistus ovat päivittäin mediassa ja uudistuksen onnistumisesta ollaan hyvin montaa mieltä. Valtakunnallisesti tapahtuvat uudistukset vaikuttavat merkittävästi urheiluseurojen toimintaympäristöön. Urheiluseura liikunnan ja urheilun perusyksikkönä ei tule muuttumaan. Haasteena tulee olemaan vapaaehtoistoiminnan ja ammattimaisuuden yhdistäminen - toimitaanko yhdistyksinä vai osakeyhtiöinä. Liikunnan kustannukset ovat jatkuvasti esillä. Samoin doping. Ratkaisemattomia ja kehitettäviä asioita siis riittää.

Osaaville ja asiaansa sydämellä panostaville toimijoille riittää kysyntää. Heistä kannattaa pitää hyvää huolta.

Aurinkoisia kevätpäiviä ja liikunnallista vuotta 2018!

Hannu Soro
puheenjohtaja
Hämeen Liikunta ja Urheilu ry

HLU uudistuu

HLU muuttaa uusiin toimitiloihin Tampereella Kauppi Sport Centeriin. Kanssamme yhteisiin tiloihin muuttavat myös Jääkiekkoliitto, Voimisteluliitto, Salibandyliitto sekä Vammaisurheiluliitto.
Lisäksi talossa toimii liikunnan tutkimusasema, liikuntapainotteinen päiväkoti, seikkailupuisto, kolme erillistä liikuntahallia, sulkapallohalli, kamppailusali, kuntosalit juoksusuorineen, Tullinkulman työterveys, ravintola sekä kampaamo. Talon henkilöstömäärä tulee olemaan noin 60.

* * *

HLU:n on organisoinut toimintansa uudella tavalla. Toiminta jaettiin kahteen yksikköön, jotka ovat kehitys- ja palveluyksikkö. Muutoksella halutaan optimoida henkilöstön osaaminen ja kanavoida se entistä paremmin palvelemaan urheiluseuroja ja alueemme kuntia. Toiminnallemme on yhä kasvava kysyntä ja rajalliset resurssit tulee hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti.

* * *

Kulunut vuosi on jälleen ollut urheilullinen menestys. Alueemme seurat tekevät hienoa työtä erityisesti lastemme ja nuorten hyväksi. Kuntien liikuntapalvelut tekevät parhaansa luodakseen tälle toiminnalle hyvät edellytykset. Maakuntauudistuksen myötä meidän tulee yhdessä huolehtia, että liikunta ja urheilu elää arjessa – huomennakin.

* * *

Liikuntakasvatus ja liikunta kansanterveyden edistäjänä, lisättynä urheilun viihdearvolla, ovat meille kaikille tärkeitä elämänsisältöjä. Varhaiskasvatus (Ilo kasvaa liikkuen), koulumaailma (Liikkuva koulu),työikäiset (KKI) sekä ikäihmiset (Voimaa vanhuuteen) ovat saaneet omat kehitysohjelmansa – hyvä niin.
Esitän, että seuraava valtakunnallinen liikuntaohjelma tulee rakentaa urheiluseuratoiminnan kehitystyön edistämiseksi.

* * *

Kiitos vuodesta 2017 – kanssanne on ilo asua, elää, yrittää ja harrastaa.

Ari Koskinen
aluejohtaja
Hämeen Liikunta ja Urheilu ry

Liikunnan asema hallintouudistuksessa

Sote- ja maakuntauudistus otti valtakunnan hallituksen toimesta vuoden lisäaikaa. Voi todeta että parhaillaan eletään erityisiä aikoja niin 100-vuotiaassa Suomessa kuin maailmallakin. Rakenteet muuttuvat kun sosiaali- ja terveystoimi siirtyy kunnilta maakunnille, jotka aloittavat toimintansa vuonna 2020.

Kukaan ei ihan oikeasti taida tarkalleen tietää mitä tuleman pitää, mutta yksi asia on melko varmaa. Nimittäin liikunnalla on sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä tuhannen taalan sauma ottaa paikkansa kunnan johtavana terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Voisi todeta, että jos tässä ei onnistuta, on liikuntaväellä peiliin katsomisen paikka.

Julkinen talous on edelleen tiukalla, joten vaaditaan painavat argumentit sille miten rahaa liikuntaan tullaan käyttämään.

Kunnallinen liikuntatoimi ei tule pärjäämään yksin, vaan edelleen tarvitaan monialaista ja moniammatillista yhteistyötä. Ja tietysti aktiivisia urheiluseuroja. — Tarvitaan myös rohkeutta ja kuntien johdon haastamista ja johtavien poliitikkojen haastamista. Olennaista on saada poliittiset päättäjät ja johtavat viranhaltijat liikunta-asian taakse. Vain siten saadaan tuloksia aikaan. Onkin iso kysymys miten kunnan johto ja valtuutetut mukaan saadaan. Tähän mahdollisuuteen kannattaa avoimesti osallistaa ihan kaikkia kansalaisia, meitä kaikkia kuntalaisia ja maakuntalaisia.

Yhteistä köyttä vetämään tarvitaan kuntien luottamus- ja virkamiesten lisäksi myös vastuuhenkilöt maakunnissa. Sitä ei ole koskaan aikaisemmin tehty. Ehkä juuri liikunta voisikin olla se liima, jonka avulla yhteistyötä tehdään.

Liikunnan edistämistä kannattaa tehdä kahdella tavalla: on yleistä liikunnan edistämistä ja kohdennettua toimintaa.

”Vahingossa liikkumisen riskiä” pitää kasvattaa. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelulla ja vaikkapa parkkipaikkojen sijoittelulla voidaan vaikuttaa siihen, että ihmisten pitää kävellä enemmän. Nämä asiat on syytä huomioida jo maakuntakaavoituksessakin.

Osana kestävyysvajeen paikkausta kannattaisi tarttua muun muassa seuraaviin terveyden kohderyhmiin: ikääntyneet kaatumisriskissä olevat, työuran loppuvaihetta lähestyvät, nuoret syrjäytymisvaarassa olevat ja ihmiset, joilla on suurentunut diabetesriski.

Kyllä meille kaikille työtä ja visiointia näiden asioiden edistämiseksi riittää. Liikunnallista alkanutta syksyä jokaiselle!

Jussi Viljanen

HLU:n varapuheenjohtaja,
työfysioterapeutti,
Oriveden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Valmentajan rooli drop outissa: keep in mahdollistaja?

Ensimmäinen drop out hanketta koskeva tekstimme raapaisi pintapuolisesti niitä tekijöitä, joihin tutkimusten mukaan kannattaa panostaa kiinnittääksemme nuoria entistä paremmin seuroihin, urheiluun ja liikuntaan.

Monet alueen seurat ovat olleet erittäin kiinnostuneita aiheesta ja lähteneet yhteistyöhön Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:n kanssa drop outin ehkäisemiseksi. Kiitos siitä!

Järjestämme seurojen kanssa vuosien 2017 - 2018 aikana maksuttomia koulutus- ja keskustelutilaisuuksia muun muassa vanhemmille, valmentajille ja seurajohdolle aiheesta. Jos haluatte seurana mukaan hankkeeseen tai haluat muuten vaan jakaa ajatuksia aiheesta, niin ota yhteyttä allekirjoittaneeseen. Jutellaan lisää ja mietitään käytännön kehittämistoimenpiteet yhdessä!


Tässä tekstissä avataan hieman valmentaja-valmennettava suhteen merkitystä ilmiön kannalta, aiheen käsittelyä jatketaan yhteisissä tilaisuuksissa. Mitkä on siis valmentajan mahdollisuudet olla keep in mahdollistaja drop outin sijasta? Melkoisia sanaleikkejä, mutta drop out -käsite on jo yleisesti niin tuttu, että nyt on aika ottaa konkreettisempi tarttumapinta ilmiöön ja miettiä positiivisen vaikuttamisen mahdollisuuksia:
Mitkä valmennukselliset tekijät mahdollistavat osaltaan motivoitumisen ja kiinnittymisen urheiluun? Jotta pääsemme kehittämistyöhön käsiksi, niin on nostettava esiin kahdenlaisia joko–tai ajatuksia, joihin usein seuratoiminnan ja valmennuksen arjessa törmää, joista meidän tulisi kiivetä yli kehittyäksemme.

Asia 1) joka ei ole joko–tai vaan sekä–että 

puoli a)
Ensinnäkin teemme jo nyt seuroissa monessa suhteessa loistavaa valmennustyötä: lajisubstanssin valmentamista, urheiluvalmennusta, taitojen valmennusta ja yleistä kasvatustyötä. Lisäksi tätä työtä tehdään usein omalla vapaa-ajalla hyvin pyyteettömästi, yleistä hyvää palvellen. Iso hatunnosto.

puoli b)
Useissa tutkimuksissa todettuja faktoja ei voi unohtaa: suurin osa nuorista lopettaa urheilun teini-iässä ja suurelle osalla lopettaneista valmentajasuhteen laatu on merkittävä tekijä lopettamispäätöksessä.

Ratkaisu:
Kehittyäksemme meidän tulee voida kurkata myös peiliin: vaikka teen jo monta asiaa erinomaisesti, voinko silti valmentajana tehdä jotain eri tavoin, että motivoisin ja tukisin vielä paremmin urheilijaa? Teenkö valmennusta itselleni vai urheilijalle? Motivoiko urheilijaa, jos hän saa kertoa mitä hän toivoo valmennukselta? Voisiko valmennus olla kehittämiskumppanuus, jossa valmentaja kehittää valmennettavaa ja toisaalta valmennettava kehittää valmentajaa valmentamaan? Miten nämä asiat viedään käytäntöön?

Asia 2) joka ei ole joko–tai vaan sekä–että

Tutkimusten mukaan lopettava urheilija tai nuori kaipaa usein valmentajalta muun muassa enemmän vuorovaikutteisuutta, kuuntelua, motivoivaa ja kannustavaa otetta, monipuolisen harrastamisen mahdollisuutta ja monipuolisia harjoitteita, luotettavuutta, osallistamista päätöksentekoon ja avoimuutta. Ja fakta on se, että olen tavannut useita jo huipullakin olleita urheilijoita, jotka ovat päättäneet uransa ainakin osittain näistä samoista syistä.

Näin ollen emme voi valmentajina todeta, että tämä on sitä humanismia mitä harrastepuoli vaatii, ei kilpaurheilu. Eikä tämä ole vain tyttöjen juttu - aikanaan on sanottu niinkin. Vaikka meillä on eri motivaatiotasolla ja eri motivaatiotekijöistä urheilevia, niin nämä nuoret (aikuisetkin) kaipaavat kuitenkin tiettyä pätevyyden tunteen kokemusta harrastukselta, johon valmentaja voi positiivisesti vaikuttaa. Toinen vaatii enemmän jotain, toinen enemmän jotain: olemme erilaisia kaikki.

Isossa kuvassa kuitenkin tutkimukset kertovat, että valmentajalta toivotaan entistä enemmän positiivista kannustusta ja tsemppaamista: eihän kukaan halua tuntea itseään huonoksi, tai lukita itseään tiettyyn kehitystasoon. Etenkään vapaa-ajallaan. Haluamme kehittyä ja jokainen tarvitsee siihen tukea: toinen enemmän, toinen vähemmän.

Coachin - potentiaalin maksimointi

Nämä positiiviseen psykologiaan perustuvat valmennusopit (coaching tutumpi termi tässä yhteydessä) sattuvat olemaan nyt hyvin kysyttäjä myös yrityspuolella (toki myös julkishallinnon ja kolmannen sektorin organisaatioissa). Johdolle, esimiehille ja kouluttajille tuutataan coachingia joka suunnasta yksilön ja yhteisön kehittämisvälineeksi. Businesscoaching kurssit sisällöltään perustuvat yksinkertaiseen ajatukseen ”coaching tähtää valmennettavan potentiaalin maksimointiin” (http://www.bci.fi/mita-coaching-on/) . Tähtääkö valmennusfilosofiani tähän samaan?

Mielestäni on siis perusteltua monestakin syystä päästä yli siitä joko–tai ajattelusta, että motivoiva ja kannustava valmennus, joka perustuu valmennettavan vahvuuksien vahvistamiseen, olisi vain humaania lällyä, jota ei tarvita kilpaurheiluun. On varmasti totta, että monet huippu-urheilijat menevät läpi vaikka harmaan kiven ja osa meistä ei tarvitse ”ulkoisia” kannusteita ja tukijoukkoja niin paljoa kuin toiset. Meidän ei tulisi kuitenkaan joko–tai - ajattelulla jättää huomioimatta sitä joukkoa, joka kaipaa sitä toisenlaista lähestymistapaa. Mistä tiedämme montako huippu-urheilijaa (tai harrastajaa, valmentajaa, seuratoimijaa…) siitä joukosta saataisiin irti sopivilla tukimekanismeilla? Jos lopettaneiden joukko on 70 % teini-iässä niin luultavasti joku? Toiminko tai haluaisinko toimia valmentajana, mahdollistajana niiden kykyjen esiinnousulle? Tavoittelenko mahdollisimman monen valmennettavan potentiaalin maksimointia pitkällä tähtäimellä?

Miten maksimoida potentiali

Ja coachingin perusajatukseen liittyen: Mikä on paras tapa maksimoida potentiaali pitkässä juoksussa? Onko valmennustietämyksemme niin hyvää, että minä valmentajana määritän tuota potentiaalia vai olenko tukija, joka tukee ja mahdollistaa mahdollisimman hyvin niitä tekijöitä, joilla jokainen itse motivoituu etsimään parasta minää (fasilitaattori, mentori, sparraaja)? Onko niin, että tällaisilla tekijöillä voidaan vaikuttaa motivaatioon, sitoutumiseen ja urheiluun kiintymiseen? Miten se tapahtuu käytännössä?

Olemme urheiluvalmennuksessa monessa suhteessa edelläkävijöitä. Ja nämä asiat ovat monelle itsestään selviä, onhan meillä paljon loistavia valmentajia. Perusteltua lienee kuitenkin miettiä luommeko seuroihin entistä paremmin vetoa kiinnittämällä vielä enemmän huomiota näihin positiivisen valmennuksen ajatus- ja toimintamalleihin? Mahdollistammeko toimintatavallamme sekä enemmän huippuja että enemmän harrastajia? Ja saammeko enemmän eri motivaatiotekijöistä ponnistavia huippuja? Ja valmentajina: saammeko sekä enemmän tyydytystä minulle valmentajana että enemmän hyvän olon tunnetta nuorelle urheilijalle?

Miten tämä käytännössä toteutetaan?

Muun muassa näitä asioita pohdimme DOK – hankkeessa olevien seurojen kanssa ja kehitämme käytännön toimintamalleja seuratoiminnan laadun edelleen kehittämiseksi.

Olkaa yhteydessä, mitä ikinä aiheesta miel


Lämpimin kesäterveisin

Tommi Malinen

Drop out: nuorisoa koskeva mysteeri-ilmiö vai perusasioita?

Maailmanlaajuisesti on vuosikymmenet tutkittu, ihmetelty ja konsultoitu drop outiksi käsitteellistettyä ilmiötä. Hyvä näin. Nyt voisi olla sopiva aika tarttua härkää sarvista ja kääntää asia toimenpiteiksi: miten kiinnitämme nuoret entistä paremmin urheiluseuroihin?

Tutkimustulokset Suomessa ja maailmalla kertovat selkeästi: jopa 70 % lapsista tai nuorista lopettaa urheilun tai liikkumisen urheiluseurassa ennen teini-ikää. Lopettamisen syistäkin on selkeitä tutkimusnäyttöjä: harrastusta ei koeta enää ilon aiheeksi ja motivoivaksi itsensä kehittämisen areenaksi. Liika suorituspaine, epäonnistumisen pelko, itsensä tunteminen arvottomaksi, harrastuksen yksipuolisuus ja ylitse muun nouseva voittamisen kulttuuri ovat tekijöitä, jotka ajavat nuoria etsimään iloa vapaa-ajallensa muista konteksteista. Samat asiat toistuvat tutkimuksesta toiseen.

Kuka haluaa ja mitä

Samaan aikaan vahvojen tutkimustulosten lisäksi monet huippu-urheilijat ja valmentajat peräänkuuluttavat monipuolista harrastamista sekä motivoivaa valmentajuutta ja vanhemmuutta nuoren urheilijan tueksi. Loppujen lopuksi tämänkin ”mysteerin” ratkaisemisessa on kyse perusasioista, jotka on ymmärrettävissä ilman laajoja tutkimuksiakin. Lapsi haluaa kehittää itseään motivoivassa ja turvallisessa yhteisössä, tuntea itsensä arvostetuksi, kokeilla erilaisia virikkeitä, vaikuttaa omaan tekemiseensä ja tulla kuulluksi.

Eikö nämä ole asioita, joita me kaikki haluamme?  Haluanko minä aikuisena urheilla niin, että isäni huutaa katsomossa ohjeita toimintaani tai valmentajani päättää kaikki asiat ilman mielipidettäni? En. Haluan iloita pelistä, ajatella itsekin, toimia yhteistyössä, luoda, saada kannustavaa palautetta ja tukea sekä ennen kaikkia nauttia. Haluan kehittää itseäni ja joukkuettani. Tässä työssä valmentajani on tukenani ja korvaamattomassa roolissa, mutta joukkueemme sisällä tarvitaan myös meidän jokaisen asiantuntijuutta joukkueesta, lajista ja ennen kaikkea itsestämme.

Hyvän olon luomista

Tämän takia perusasiat ovat keskiössä: luottamus, kuunteleminen, kannustus ja motivoiva tavoitteellisuus. Näistä tekijöistä muodostuu hyvä olo. Ja hyvän olon luomisesta on drop outinkin hallinnassa kyse. Millä tavalla luomme urheiluseuroina, seuratoimijoina tai vanhempina hyvän olon tekijöitä nuorelle? Mitä enemmän sitä pystymme urheiluseuraympäristössä tekemään, sitä vahvempi on toimintamme arvopohja ja toiminnalliset tulokset pitkässä juoksussa. Mutta se voi vaatia oman toimintamme analysointia. Tuenko niitä tavoitteita, joita lapsi urheilulta ja liikunnalta haluaa vai ajanko omiani? Mitä asioita valmentajana pidän arvokkaana ja kohtaavatko ne lasten arvojen kanssa? Olenko tarpeeksi kysynyt lasten mielipiteitä ja mahdollistanut toiminnallani avoimen ja luotettavan suhteen? Olenko mahdollistaja? Niin kauan kuin olemme drop outista huolissamme, tulisi meidän kaikkien itse miettiä mistä lähtökohdista toimimme.

Jos haluamme todella tavoitella suurempia harrastajamääriä aikuisikään asti ja sitä kautta enemmän huippu-urheilijoita, enemmän liikuntaa harrastavia ja enemmän seuratoimijoita, niin meidän tulee kriittisesti kyetä tarkastelemaan tämän hetken toimintarakenteita ja käyttäytymismalleja ja peilata niitä lasten motivaatiotekijöihin. Ja samaan aikaan muistaa: teemme jo nyt monia asioita erittäin hyvin. Moni lapsi ja nuori kiintyy jo nyt urheiluun ja liikuntaan. Voimmeko kuitenkin kiinnittää vielä hieman useamman? Olisiko aika unohtaa iänikuinen luulo siitä, että kilpaurheilun kehittäminen vaatii aikaista erikoistumista ja voittamista nuoresta lähtien? Kenen egoja tällä pönkitetään? Mitkä tutkimukset tai huippujen tarinat tukevat tätä toimintamallia? Mutua vai tietoa?

Lähtekää mukaan!

Hämeen Liikunta ja Urheilu on aloittanut Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman Drop out hankkeen (v. 2018 loppuun) yhteistyössä hankkeeseen ilmoittautuneiden pilottiseurojen kanssa.  Seurat voivat vielä hakea hankkeeseen mukaan.

Tässä työssä meidät kaikki tarvitaan tukijoukoiksi ja tekijöiksi, jotta saamme entistä enemmän urheilun ja liikunnan hyviä arvoja, terveysvaikutuksia, hyvän itsetunnon kasvattavia kokemuksia ja ennen kaikkea nautintoa lasten ja nuorten elämään. Tehdään tätä työtä yhdessä.

Lämpimin kesäterveisin

Tommi Malinen