tiistai 25. syyskuuta 2018

Liikunta elämäntavaksi

On aika tunnistaa ja tunnustaa liikunnan ja urheilun merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus suomalaisten terveyteen. Parasta terveydenhoitoa on aktivoida massoja ottamaan liikunta elämäntavaksi ja elämänpituiseksi harrastukseksi. Tämä tärkeä tavoite on mahdollista saavuttaa laadukkaan kunto- ja harrasteliikunnan avulla.

Siksi kunto- ja harrasteliikuntaan on nyt kohdistettava uusia taloudellisia ja toiminnallisia resursseja niin valtion kuin kuntien taholta. Lisäresurssein ja yhteistyössä on luotavissa sellainen positiivisen kehittämisen kierre, jonka positiiviset vaikutukset kansanterveyteen ja terveysmenoihin ovat suuret. Tarvitaan aivan uudenlainen, elämänpituista harrastusta korostava liikuntakulttuuri Suomeen.

Liikuntakulttuuri lähtee kodista. Ja sitä vahvistaa mm. varhaiskasvatus, koululiikunta ja seurojen liikuntapalvelut. Keskeistä on tällöin innostaa nuoria liikunnan ja urheilun pariin monipuolisen tarjonnan ja kannustavan ilmapiirin sekä ammattitaitoisen valmennuksen avulla. Yhdenasian liikkeet eivät tätä yhteiskunnallista tehtävää ratkaise.

Liikuttava koulu -ohjelma on ollut hyvä esimerkki tämän suuntaisesta vaikuttamisesta. Tätä toimintaa kannattaa todellakin vahvistaa, sillä liikuttava koulu –ohjelma kohdentuu suoraan kunto- ja harrasteliikunnan edistämiseen sekä siten suomalaisen urheilun vaikeaan ongelmaan eli 12-16 vuotiaiden drop-outin ehkäisyyn. Runsaasti peukkuja tälle toiminnalle!!!!

Lasten ja nuorten liikunnan monipuolisuus on osoitettu ratkaisevaksi tekijäksi edistää liikuntaa elämäntavaksi. Siten yhteiseksi varhaiskasvatuksen, koululiikunnan ja seurojen liikuntapalvelujen yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi olisi aiheellista kirjata esim. se, että jokainen lapsi ja nuori on harrastanut useita eri urheilulajia 14 vuoteen mennessä. Vain näin liikunnasta voi tulla laajojen massojen elämänpituinen harrastus. Ja vain massojen mukanaolo vaikuttaa koko kansakunnan terveyteen ja hyvinvointiin.

Myös urheilun ja liikunnan alueorganisaatiot ja paikalliset seurat voisivat ottaa aktiivisemman roolin toiminnan koordinoijina ja kehittäjinä. Ensimmäinen askel voisi olla perinteiset lajirajat ylittävä urheilijavakuutus. Seuraava askel olisi seurojen yhteisesti toteuttama urheilijapaketti, joka sisältäisi esim. 3-4 lajin harrastusmahdollisuuden vuoden eri ajanjaksoina. Tulokset näkyisivät drop-outin vähentymisenä ja liikunnallisen elämäntavan vahvistumisena. Tämä vaatisi opetusministeriön kannusteita ja edellyttäisi paikallisten toimijoiden avointa ja tulevaisuusorientoitunutta yhteistyötä.

Kunto ja harrasteliikunnan näkökulmasta tarkastellen valtion jakama taloudellinen tuki kohdistuu olympiakomitean ja lajiliittojen kautta huippu-urheiluun. Samalla tavalla kuntien olosuhdeinvestoinneista pääsee ensi sijassa nauttimaan seurojen edustusjoukkueet ja –urheilijat. Huippu-urheilulla on runsaasti myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia kuten esim. urheilijaidolien innostava vaikutus lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen. Mutta huippu-urheilun merkitystä koko kansan liikunnan pitkäkestoisena aktivoijana on hieman liioiteltu.

Kansanterveyden ja terveydenhuollon tulevaisuuden haasteet pakottavat arvioimaan ja muokkaamaan vanhoja toimintamalleja. Nyt on oikea hetki yhdistää varhaiskasvatuksen, koulujen, seurojen ja alueellisten seurayhteisöjen toimintaa opetusministeriön kannustama kunto- ja harrasteliikuntaan! Tämä jos mikä nostaa Suomen liikkuvaksi ja hyvinvoivaksi urheilukansaksi!!!!

Harri Talonen
HLU:n hallituksen jäsen

tiistai 15. toukokuuta 2018

Ihmisen ja urheiluseuran puolesta

Me kaikki tarvitsemme elämällemme tarkoituksen. Haluamme olla tarpeellisia, arvostettuja tai ainakin hyväksyttyjä yhteisöjemme jäseninä. Urheiluseurassa toimiminen mahdollistaa meille kaikille tämän. Maassamme yli 500 000 ihmistä tekevät vapaaehtoistyötä urheiluseuroissa – nöyrä kiitos siitä teille kaikille.

Hämäläinen sportti elää ja voi hyvin. Seurojen mukana liikkuu kasvava määrä lapsia ja seuramme menestyvät suhteellista osuuttamme paremmin kilpa-areenoilla.  Arvostetaan ja ollaan mukana kukin osaltamme, että näin jatkuukin.

Liikunnan asema yhteiskunnassamme tulee vahvistumaan. Kansanedustajat käsittelevät historian ensimmäisen kerran ns. liikuntapoliittista selontekoa eduskunnassa syksyllä. Tällöin paalutetaan valtion roolia ja tahtotilaan liikunnan alueella. Tällöin tulevat esiin mm. julkisen tuen kohdentaminen huippu-urheiluun, lasten liikuntaan, liikuntapaikkarakentamiseen sekä liikuntakasvatukseen (päiväkodit/koulut) ja kansanterveystyöhön (harrasteliikunta ja ennakoiva terveydenhoito).

Valtion ja erityisesti kuntien roolit ovat keskeisiä suomalaisessa liikunnassa ja urheilussa. Ne rahoittavat noin miljardilla eurolla toimintaamme vuosittain. Miten tämä julkinen tuki kohdistuu eri liikunnan ja urheilun tekemiseen, on iso ja tärkeä kysymys. Toisaalta, onko mahdollista, että tuki kasvaa ja perinteisen seuratoiminnan osalta rahan sijasta voidaankin keskittyä liikunnan määrän ja laadun lisäämiseen. Toivottavasti näin, sillä . . .

Liikkumattomuus on maassamme neljänneksi merkittävin riskitekijä elintapasairauksien aiheuttamissa kuolemantapauksissa. Liikkumaton elämäntapa on noussut jo tupakointiin ja lihavuuteen rinnastettavaksi kansanterveysongelmaksi. Viime vuosikymmenten aikana fyysinen aktiivisuus työssä ja arjessa on vähentynyt. Siksi tarvitsemme elinvoimaisia seuroja ja kuntia sekä yhteiskuntapolitiikkaa, jossa liikuntavaikutusten arviointi ulotetaan koskemaan eri yhteiskunnan sektoreita.

Tavoitteenamme on kaupunki, jossa on hyvä elää, asua, yrittää ja harrastaa. Olethan sinä(kin) luomassa sellaista?

Iloisin terveisin

Ari Koskinen
aluejohtaja
Hämeen Liikunta ja Urheilu ry

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Menestystä – uusi toimintaympäristö – strategiatyö...

Urheiluvuosi 2018 on käynnistynyt hämäläisittäinkin vauhdikkaasti ja menestyksekkäästi. Helmikuun alun Hämeen Urheilugaala kertasi viime vuoden tapahtumat ja ansioituneet saivat huomionosoituksensa. Hotelli Rosendahliin oli saapunut gaalailtaa viettämään yli 400 liikunnan ja urheilun ystävää. Kerrassaan hieno tapahtuma ohjelmineen, palkintojen jakoineen ja illallisineen.

Menestystä PyeongChangista!


Sitten kolkuttelivatkin jo ovella Etelä-Korean PyeongChangissa pidetyt talviolympiakisat. Sain olla paikan päällä seuraamassa huikeita kisoja viikon ajan. Kaikki järjestelyt pelasivat moitteitta, vaikka kova tuuli aiheutti siirtoja aikatauluihin. Taas kerran tuli mieleen, että pitääkö kaikki tapahtumat järjestää samassa maassa. Kaiken rakentaminen kun maksaa järkyttäviä summia ja heti kisojen jälkeen iso osa suorituspaikoista puretaan. Olisiko olympiakisojen osalta tulevaisuus sellainen, että kisat jaetaan muutamalle maalle, jossa suorituspaikat ovat jo olemassa.

Suomalaisittain menestysodotukset olivat korkealla. Kisoissa nähtiin hienoja onnistumisia, mutta mahtui joukkoon myös melkoisia floppeja. Kuusi mitalia on hyvä saavutus. Hämäläisittäin kisat olivat menestys. Krista Pärmäkosken hopea ja kaksi pronssia ovat huikea saavutus. Lisäksi Naisten jääkiekkojoukkueessa oli lähes kymmenen kiekko-oppinsa Hämeessä saanutta tai nykyisin hämäläisjoukkueissa palaavaa naisleijonaa. Lisäksi naisten turnausta pelattiin vahvasti hämäläisvalmentajien johdolla. Onnittelut kaikille mitalisteille!

Nyt on koittanut arki ja pohjustus uusiin urotekoihin jatkuu. Ihmisten liikkumattomuus puhuttaa jatkuvasti. Siksi liikunnan ja urheilun merkityksen korostaminen on välttämätöntä. Suurelta osin lasten ja nuorten sekä vanhempienkin liikuttamisesta huolehtivat urheiluseurat. Niiden tulee olla liikunnan ja urheilun kentän keskiössä ja niiden toimintaedellytykset tulee taata. Lapsena aloitettu systemaattinen liikunnan ja urheilun harrastaminen saattaa joillain jalostua isoiksi kansallisiksi ja kansainvälisiksi urheiluteoiksi.

Uudet toimitilat - uusi strategia!

Hämeen Liikunta ja Urheilu (HLU) ry:n toiminnassa on käännetty uusi lehti. Pitkä rupeama Sarvijaakonkadun toimitiloissa päättyi tammikuussa. Uudet toimitilat ovat nyt uudessa Kauppi Sports Centerissä, Kaupin Urheilupuiston kupeessa. Osa Sarvijaakonkadun urheiluyhteisöstä jäi vanhoihin tiloihin, osa muutti HLU:n kanssa Kauppiin. Hienoihin yhteisiin tiloihin muuttivat Suomen Salibandyliitto, Suomen Jääkiekkoliitto, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta (VAU) ja Suomen Voimisteluliitto. Uudet toimitilat antavat mahdollisuuden toimia erittäin hienossa liikunnan ja urheilun ympäristössä.

Muutto uusiin tiloihin antaa lisää mahdollisuuksia toteuttaa HLU:n tekeillä olevaa strategiaa, joka tullaan hyväksymään HLU:n kevätkokouksessa toukokuussa. Siinä asemoidaan HLU:n rooli alueellisesti sekä osana suomalaista liikuntajärjestelmää. Strategia on hieman myöhästynyt alkuperäisestä aikataulusta. Sen oli tarkoitus seurata valtakunnallisia liikunnan ja urheilun muutoksia, mutta Liikuntajärjestö VALO ei lyhyen toimintansa aikana ehtinyt saada kunnon roolia suomalaisessa liikunnan ja urheilun kentässä. Oli taas muutoksen aika ja Olympiakomiteasta tuli liikunnan ja urheilun katto-organisaatio. Olympiakomiteankaan toimintojen organisointi ei ole kaikilta osin ollut helppoa. Pikku hiljaa sen ja 15 liikunnan aluejärjestön roolijako on selkeytynyt ja päästää pyörittämään toimintaa täydellä teholla.

Haasteita on, eikä tarvita yhtään tehotonta päivää, kuukautta tai vuotta. Suurena haasteena on yhteiskunnassa tapahtuva muutosprosessi. Sote- ja maakuntauudistus ovat päivittäin mediassa ja uudistuksen onnistumisesta ollaan hyvin montaa mieltä. Valtakunnallisesti tapahtuvat uudistukset vaikuttavat merkittävästi urheiluseurojen toimintaympäristöön. Urheiluseura liikunnan ja urheilun perusyksikkönä ei tule muuttumaan. Haasteena tulee olemaan vapaaehtoistoiminnan ja ammattimaisuuden yhdistäminen - toimitaanko yhdistyksinä vai osakeyhtiöinä. Liikunnan kustannukset ovat jatkuvasti esillä. Samoin doping. Ratkaisemattomia ja kehitettäviä asioita siis riittää.

Osaaville ja asiaansa sydämellä panostaville toimijoille riittää kysyntää. Heistä kannattaa pitää hyvää huolta.

Aurinkoisia kevätpäiviä ja liikunnallista vuotta 2018!

Hannu Soro
puheenjohtaja
Hämeen Liikunta ja Urheilu ry

maanantai 4. joulukuuta 2017

HLU uudistuu

HLU muuttaa uusiin toimitiloihin Tampereella Kauppi Sport Centeriin. Kanssamme yhteisiin tiloihin muuttavat myös Jääkiekkoliitto, Voimisteluliitto, Salibandyliitto sekä Vammaisurheiluliitto.
Lisäksi talossa toimii liikunnan tutkimusasema, liikuntapainotteinen päiväkoti, seikkailupuisto, kolme erillistä liikuntahallia, sulkapallohalli, kamppailusali, kuntosalit juoksusuorineen, Tullinkulman työterveys, ravintola sekä kampaamo. Talon henkilöstömäärä tulee olemaan noin 60.

* * *

HLU:n on organisoinut toimintansa uudella tavalla. Toiminta jaettiin kahteen yksikköön, jotka ovat kehitys- ja palveluyksikkö. Muutoksella halutaan optimoida henkilöstön osaaminen ja kanavoida se entistä paremmin palvelemaan urheiluseuroja ja alueemme kuntia. Toiminnallemme on yhä kasvava kysyntä ja rajalliset resurssit tulee hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti.

* * *

Kulunut vuosi on jälleen ollut urheilullinen menestys. Alueemme seurat tekevät hienoa työtä erityisesti lastemme ja nuorten hyväksi. Kuntien liikuntapalvelut tekevät parhaansa luodakseen tälle toiminnalle hyvät edellytykset. Maakuntauudistuksen myötä meidän tulee yhdessä huolehtia, että liikunta ja urheilu elää arjessa – huomennakin.

* * *

Liikuntakasvatus ja liikunta kansanterveyden edistäjänä, lisättynä urheilun viihdearvolla, ovat meille kaikille tärkeitä elämänsisältöjä. Varhaiskasvatus (Ilo kasvaa liikkuen), koulumaailma (Liikkuva koulu),työikäiset (KKI) sekä ikäihmiset (Voimaa vanhuuteen) ovat saaneet omat kehitysohjelmansa – hyvä niin.
Esitän, että seuraava valtakunnallinen liikuntaohjelma tulee rakentaa urheiluseuratoiminnan kehitystyön edistämiseksi.

* * *

Kiitos vuodesta 2017 – kanssanne on ilo asua, elää, yrittää ja harrastaa.

Ari Koskinen
aluejohtaja
Hämeen Liikunta ja Urheilu ry

maanantai 18. syyskuuta 2017

Liikunnan asema hallintouudistuksessa

Sote- ja maakuntauudistus otti valtakunnan hallituksen toimesta vuoden lisäaikaa. Voi todeta että parhaillaan eletään erityisiä aikoja niin 100-vuotiaassa Suomessa kuin maailmallakin. Rakenteet muuttuvat kun sosiaali- ja terveystoimi siirtyy kunnilta maakunnille, jotka aloittavat toimintansa vuonna 2020.

Kukaan ei ihan oikeasti taida tarkalleen tietää mitä tuleman pitää, mutta yksi asia on melko varmaa. Nimittäin liikunnalla on sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä tuhannen taalan sauma ottaa paikkansa kunnan johtavana terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Voisi todeta, että jos tässä ei onnistuta, on liikuntaväellä peiliin katsomisen paikka.

Julkinen talous on edelleen tiukalla, joten vaaditaan painavat argumentit sille miten rahaa liikuntaan tullaan käyttämään.

Kunnallinen liikuntatoimi ei tule pärjäämään yksin, vaan edelleen tarvitaan monialaista ja moniammatillista yhteistyötä. Ja tietysti aktiivisia urheiluseuroja. — Tarvitaan myös rohkeutta ja kuntien johdon haastamista ja johtavien poliitikkojen haastamista. Olennaista on saada poliittiset päättäjät ja johtavat viranhaltijat liikunta-asian taakse. Vain siten saadaan tuloksia aikaan. Onkin iso kysymys miten kunnan johto ja valtuutetut mukaan saadaan. Tähän mahdollisuuteen kannattaa avoimesti osallistaa ihan kaikkia kansalaisia, meitä kaikkia kuntalaisia ja maakuntalaisia.

Yhteistä köyttä vetämään tarvitaan kuntien luottamus- ja virkamiesten lisäksi myös vastuuhenkilöt maakunnissa. Sitä ei ole koskaan aikaisemmin tehty. Ehkä juuri liikunta voisikin olla se liima, jonka avulla yhteistyötä tehdään.

Liikunnan edistämistä kannattaa tehdä kahdella tavalla: on yleistä liikunnan edistämistä ja kohdennettua toimintaa.

”Vahingossa liikkumisen riskiä” pitää kasvattaa. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelulla ja vaikkapa parkkipaikkojen sijoittelulla voidaan vaikuttaa siihen, että ihmisten pitää kävellä enemmän. Nämä asiat on syytä huomioida jo maakuntakaavoituksessakin.

Osana kestävyysvajeen paikkausta kannattaisi tarttua muun muassa seuraaviin terveyden kohderyhmiin: ikääntyneet kaatumisriskissä olevat, työuran loppuvaihetta lähestyvät, nuoret syrjäytymisvaarassa olevat ja ihmiset, joilla on suurentunut diabetesriski.

Kyllä meille kaikille työtä ja visiointia näiden asioiden edistämiseksi riittää. Liikunnallista alkanutta syksyä jokaiselle!

Jussi Viljanen

HLU:n varapuheenjohtaja,
työfysioterapeutti,
Oriveden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Valmentajan rooli drop outissa: keep in mahdollistaja?

Ensimmäinen drop out hanketta koskeva tekstimme raapaisi pintapuolisesti niitä tekijöitä, joihin tutkimusten mukaan kannattaa panostaa kiinnittääksemme nuoria entistä paremmin seuroihin, urheiluun ja liikuntaan.

Monet alueen seurat ovat olleet erittäin kiinnostuneita aiheesta ja lähteneet yhteistyöhön Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:n kanssa drop outin ehkäisemiseksi. Kiitos siitä!

Järjestämme seurojen kanssa vuosien 2017 - 2018 aikana maksuttomia koulutus- ja keskustelutilaisuuksia muun muassa vanhemmille, valmentajille ja seurajohdolle aiheesta. Jos haluatte seurana mukaan hankkeeseen tai haluat muuten vaan jakaa ajatuksia aiheesta, niin ota yhteyttä allekirjoittaneeseen. Jutellaan lisää ja mietitään käytännön kehittämistoimenpiteet yhdessä!


Tässä tekstissä avataan hieman valmentaja-valmennettava suhteen merkitystä ilmiön kannalta, aiheen käsittelyä jatketaan yhteisissä tilaisuuksissa. Mitkä on siis valmentajan mahdollisuudet olla keep in mahdollistaja drop outin sijasta? Melkoisia sanaleikkejä, mutta drop out -käsite on jo yleisesti niin tuttu, että nyt on aika ottaa konkreettisempi tarttumapinta ilmiöön ja miettiä positiivisen vaikuttamisen mahdollisuuksia:
Mitkä valmennukselliset tekijät mahdollistavat osaltaan motivoitumisen ja kiinnittymisen urheiluun? Jotta pääsemme kehittämistyöhön käsiksi, niin on nostettava esiin kahdenlaisia joko–tai ajatuksia, joihin usein seuratoiminnan ja valmennuksen arjessa törmää, joista meidän tulisi kiivetä yli kehittyäksemme.

Asia 1) joka ei ole joko–tai vaan sekä–että 


puoli a)
Ensinnäkin teemme jo nyt seuroissa monessa suhteessa loistavaa valmennustyötä: lajisubstanssin valmentamista, urheiluvalmennusta, taitojen valmennusta ja yleistä kasvatustyötä. Lisäksi tätä työtä tehdään usein omalla vapaa-ajalla hyvin pyyteettömästi, yleistä hyvää palvellen. Iso hatunnosto.

puoli b)
Useissa tutkimuksissa todettuja faktoja ei voi unohtaa: suurin osa nuorista lopettaa urheilun teini-iässä ja suurelle osalla lopettaneista valmentajasuhteen laatu on merkittävä tekijä lopettamispäätöksessä.

Ratkaisu:
Kehittyäksemme meidän tulee voida kurkata myös peiliin: vaikka teen jo monta asiaa erinomaisesti, voinko silti valmentajana tehdä jotain eri tavoin, että motivoisin ja tukisin vielä paremmin urheilijaa? Teenkö valmennusta itselleni vai urheilijalle? Motivoiko urheilijaa, jos hän saa kertoa mitä hän toivoo valmennukselta? Voisiko valmennus olla kehittämiskumppanuus, jossa valmentaja kehittää valmennettavaa ja toisaalta valmennettava kehittää valmentajaa valmentamaan? Miten nämä asiat viedään käytäntöön?

Asia 2) joka ei ole joko–tai vaan sekä–että


Tutkimusten mukaan lopettava urheilija tai nuori kaipaa usein valmentajalta muun muassa enemmän vuorovaikutteisuutta, kuuntelua, motivoivaa ja kannustavaa otetta, monipuolisen harrastamisen mahdollisuutta ja monipuolisia harjoitteita, luotettavuutta, osallistamista päätöksentekoon ja avoimuutta. Ja fakta on se, että olen tavannut useita jo huipullakin olleita urheilijoita, jotka ovat päättäneet uransa ainakin osittain näistä samoista syistä.

Näin ollen emme voi valmentajina todeta, että tämä on sitä humanismia mitä harrastepuoli vaatii, ei kilpaurheilu. Eikä tämä ole vain tyttöjen juttu - aikanaan on sanottu niinkin. Vaikka meillä on eri motivaatiotasolla ja eri motivaatiotekijöistä urheilevia, niin nämä nuoret (aikuisetkin) kaipaavat kuitenkin tiettyä pätevyyden tunteen kokemusta harrastukselta, johon valmentaja voi positiivisesti vaikuttaa. Toinen vaatii enemmän jotain, toinen enemmän jotain: olemme erilaisia kaikki.

Isossa kuvassa kuitenkin tutkimukset kertovat, että valmentajalta toivotaan entistä enemmän positiivista kannustusta ja tsemppaamista: eihän kukaan halua tuntea itseään huonoksi, tai lukita itseään tiettyyn kehitystasoon. Etenkään vapaa-ajallaan. Haluamme kehittyä ja jokainen tarvitsee siihen tukea: toinen enemmän, toinen vähemmän.

Coachin - potentiaalin maksimointi


Nämä positiiviseen psykologiaan perustuvat valmennusopit (coaching tutumpi termi tässä yhteydessä) sattuvat olemaan nyt hyvin kysyttäjä myös yrityspuolella (toki myös julkishallinnon ja kolmannen sektorin organisaatioissa). Johdolle, esimiehille ja kouluttajille tuutataan coachingia joka suunnasta yksilön ja yhteisön kehittämisvälineeksi. Businesscoaching kurssit sisällöltään perustuvat yksinkertaiseen ajatukseen ”coaching tähtää valmennettavan potentiaalin maksimointiin” (http://www.bci.fi/mita-coaching-on/) . Tähtääkö valmennusfilosofiani tähän samaan?

Mielestäni on siis perusteltua monestakin syystä päästä yli siitä joko–tai ajattelusta, että motivoiva ja kannustava valmennus, joka perustuu valmennettavan vahvuuksien vahvistamiseen, olisi vain humaania lällyä, jota ei tarvita kilpaurheiluun. On varmasti totta, että monet huippu-urheilijat menevät läpi vaikka harmaan kiven ja osa meistä ei tarvitse ”ulkoisia” kannusteita ja tukijoukkoja niin paljoa kuin toiset. Meidän ei tulisi kuitenkaan joko–tai - ajattelulla jättää huomioimatta sitä joukkoa, joka kaipaa sitä toisenlaista lähestymistapaa. Mistä tiedämme montako huippu-urheilijaa (tai harrastajaa, valmentajaa, seuratoimijaa…) siitä joukosta saataisiin irti sopivilla tukimekanismeilla? Jos lopettaneiden joukko on 70 % teini-iässä niin luultavasti joku? Toiminko tai haluaisinko toimia valmentajana, mahdollistajana niiden kykyjen esiinnousulle? Tavoittelenko mahdollisimman monen valmennettavan potentiaalin maksimointia pitkällä tähtäimellä?

Miten maksimoida potentiali


Ja coachingin perusajatukseen liittyen: Mikä on paras tapa maksimoida potentiaali pitkässä juoksussa? Onko valmennustietämyksemme niin hyvää, että minä valmentajana määritän tuota potentiaalia vai olenko tukija, joka tukee ja mahdollistaa mahdollisimman hyvin niitä tekijöitä, joilla jokainen itse motivoituu etsimään parasta minää (fasilitaattori, mentori, sparraaja)? Onko niin, että tällaisilla tekijöillä voidaan vaikuttaa motivaatioon, sitoutumiseen ja urheiluun kiintymiseen? Miten se tapahtuu käytännössä?

Olemme urheiluvalmennuksessa monessa suhteessa edelläkävijöitä. Ja nämä asiat ovat monelle itsestään selviä, onhan meillä paljon loistavia valmentajia. Perusteltua lienee kuitenkin miettiä luommeko seuroihin entistä paremmin vetoa kiinnittämällä vielä enemmän huomiota näihin positiivisen valmennuksen ajatus- ja toimintamalleihin? Mahdollistammeko toimintatavallamme sekä enemmän huippuja että enemmän harrastajia? Ja saammeko enemmän eri motivaatiotekijöistä ponnistavia huippuja? Ja valmentajina: saammeko sekä enemmän tyydytystä minulle valmentajana että enemmän hyvän olon tunnetta nuorelle urheilijalle?

Miten tämä käytännössä toteutetaan?

Muun muassa näitä asioita pohdimme DOK – hankkeessa olevien seurojen kanssa ja kehitämme käytännön toimintamalleja seuratoiminnan laadun edelleen kehittämiseksi.

Olkaa yhteydessä, mitä ikinä aiheesta miel


Lämpimin kesäterveisin

Tommi Malinen

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Drop out: nuorisoa koskeva mysteeri-ilmiö vai perusasioita?


Maailmanlaajuisesti on vuosikymmenet tutkittu, ihmetelty ja konsultoitu drop outiksi käsitteellistettyä ilmiötä. Hyvä näin. Nyt voisi olla sopiva aika tarttua härkää sarvista ja kääntää asia toimenpiteiksi: miten kiinnitämme nuoret entistä paremmin urheiluseuroihin?

Tutkimustulokset Suomessa ja maailmalla kertovat selkeästi: jopa 70 % lapsista tai nuorista lopettaa urheilun tai liikkumisen urheiluseurassa ennen teini-ikää. Lopettamisen syistäkin on selkeitä tutkimusnäyttöjä: harrastusta ei koeta enää ilon aiheeksi ja motivoivaksi itsensä kehittämisen areenaksi. Liika suorituspaine, epäonnistumisen pelko, itsensä tunteminen arvottomaksi, harrastuksen yksipuolisuus ja ylitse muun nouseva voittamisen kulttuuri ovat tekijöitä, jotka ajavat nuoria etsimään iloa vapaa-ajallensa muista konteksteista. Samat asiat toistuvat tutkimuksesta toiseen.

Kuka haluaa ja mitä

Samaan aikaan vahvojen tutkimustulosten lisäksi monet huippu-urheilijat ja valmentajat peräänkuuluttavat monipuolista harrastamista sekä motivoivaa valmentajuutta ja vanhemmuutta nuoren urheilijan tueksi. Loppujen lopuksi tämänkin ”mysteerin” ratkaisemisessa on kyse perusasioista, jotka on ymmärrettävissä ilman laajoja tutkimuksiakin. Lapsi haluaa kehittää itseään motivoivassa ja turvallisessa yhteisössä, tuntea itsensä arvostetuksi, kokeilla erilaisia virikkeitä, vaikuttaa omaan tekemiseensä ja tulla kuulluksi.

Eikö nämä ole asioita, joita me kaikki haluamme?  Haluanko minä aikuisena urheilla niin, että isäni huutaa katsomossa ohjeita toimintaani tai valmentajani päättää kaikki asiat ilman mielipidettäni? En. Haluan iloita pelistä, ajatella itsekin, toimia yhteistyössä, luoda, saada kannustavaa palautetta ja tukea sekä ennen kaikkia nauttia. Haluan kehittää itseäni ja joukkuettani. Tässä työssä valmentajani on tukenani ja korvaamattomassa roolissa, mutta joukkueemme sisällä tarvitaan myös meidän jokaisen asiantuntijuutta joukkueesta, lajista ja ennen kaikkea itsestämme.

Hyvän olon luomista

Tämän takia perusasiat ovat keskiössä: luottamus, kuunteleminen, kannustus ja motivoiva tavoitteellisuus. Näistä tekijöistä muodostuu hyvä olo. Ja hyvän olon luomisesta on drop outinkin hallinnassa kyse. Millä tavalla luomme urheiluseuroina, seuratoimijoina tai vanhempina hyvän olon tekijöitä nuorelle? Mitä enemmän sitä pystymme urheiluseuraympäristössä tekemään, sitä vahvempi on toimintamme arvopohja ja toiminnalliset tulokset pitkässä juoksussa. Mutta se voi vaatia oman toimintamme analysointia. Tuenko niitä tavoitteita, joita lapsi urheilulta ja liikunnalta haluaa vai ajanko omiani? Mitä asioita valmentajana pidän arvokkaana ja kohtaavatko ne lasten arvojen kanssa? Olenko tarpeeksi kysynyt lasten mielipiteitä ja mahdollistanut toiminnallani avoimen ja luotettavan suhteen? Olenko mahdollistaja? Niin kauan kuin olemme drop outista huolissamme, tulisi meidän kaikkien itse miettiä mistä lähtökohdista toimimme.

Jos haluamme todella tavoitella suurempia harrastajamääriä aikuisikään asti ja sitä kautta enemmän huippu-urheilijoita, enemmän liikuntaa harrastavia ja enemmän seuratoimijoita, niin meidän tulee kriittisesti kyetä tarkastelemaan tämän hetken toimintarakenteita ja käyttäytymismalleja ja peilata niitä lasten motivaatiotekijöihin. Ja samaan aikaan muistaa: teemme jo nyt monia asioita erittäin hyvin. Moni lapsi ja nuori kiintyy jo nyt urheiluun ja liikuntaan. Voimmeko kuitenkin kiinnittää vielä hieman useamman? Olisiko aika unohtaa iänikuinen luulo siitä, että kilpaurheilun kehittäminen vaatii aikaista erikoistumista ja voittamista nuoresta lähtien? Kenen egoja tällä pönkitetään? Mitkä tutkimukset tai huippujen tarinat tukevat tätä toimintamallia? Mutua vai tietoa?

Lähtekää mukaan!

Hämeen Liikunta ja Urheilu on aloittanut Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman Drop out hankkeen (v. 2018 loppuun) yhteistyössä hankkeeseen ilmoittautuneiden pilottiseurojen kanssa.  Seurat voivat vielä hakea hankkeeseen mukaan.

Tässä työssä meidät kaikki tarvitaan tukijoukoiksi ja tekijöiksi, jotta saamme entistä enemmän urheilun ja liikunnan hyviä arvoja, terveysvaikutuksia, hyvän itsetunnon kasvattavia kokemuksia ja ennen kaikkea nautintoa lasten ja nuorten elämään. Tehdään tätä työtä yhdessä.


Lämpimin kesäterveisin

Tommi Malinen